Ensin rullataan väriä telaan leimasintyynystä.
Rullataan väri leimasimelle.
Jo tässä huomaa, kuinka upeasti musteen saa ihan
jokaiseen yksityiskohtaan leimasimessa.
Nyt olisi saanut painaa rohkeammin, kun telan
ansiosta väriä oli juuri sopivasti ja vain oikeissa kohdissa.
Kuva ja nopeat testileimailuni eivät tuo leimasimen ja tela-tekniikan upeutta parhaalla tavalla esille, mutta voin kertoa, että jälki on uskomattoman tarkkaa! Parhaiten onnistuneista kohdista olisi voinut luulla valokopioksi. Valokuvapaperilla saa kuulemma kaikista parhaimman lopputuloksen, omani on tavallista mustesuihkutulostimen tulostuspaperia. Ja kuten sanottu, valokuvaleimailu luontuu myös ilman telaa, mutta telalla saa tarkimman lopputuloksen.
Pitää harjoitella vielä tuota sopivaa, tasaista painamista. Tässä kohtaa voisi kokeilla leimasimen puukantaan, joita en normaalisti käytä. Kannaksi käy vaikkapa puukantaisen leimasimen vapaa puolisko. Puikkoliima toimii hyvin kiinnittäjänä ja on helppo pestä pois käytön jälkeen.
Ennen leimailua on hyvä puhdistaa leimasin mahdollisista pölyistä ja roskahiukkasista, koska ne näkyvät lopputuloksessa.