Tämän kortin vahvana innoittajana eräänä myöhäisenä iltana oli Bonnie Tylerin kappale Lost in France vuodelta 1977. Mikäli kappale ei ole tuttu, sanat voi kokonaisuudessaan käydä lukemassa tuolta linkin takaa, mutta myös melodia olisi oleellinen. Kappale ei ole perinteisellä tavalla surullinen tai kaihoisa, jotenkin vain koskettava ja ihana.

Tämä on ehkä eniten tunteella tehty ATC-korttini tähän mennessä. Taustalla kerta toisensa jälkeen soinut kappale vei mukanaan ja kortti syntyi kuin itsestään. Tunnepitoisuuden vuoksi olin vähällä pitää kortin itselläni, mutta annoin sen sitten kuitenkin vaihtoon. Yksi itselleni merkityksellisimmistä korteista joka tapauksessa.