Paul on toiminnan mies ja taitaa olla aika lailla rakastunutkin! Hän nimittäin päätti etsiä talon läheltä Orvokkia ja teki kaupat heti ensimmäisestä talosta, jota kävivät yhdessä katsomassa.

Talo on vanhempi kuin Orvokin vastaava ja reippaan pintaremontin tarpeessa, erityisesti Orvokin mielestä. Taitaa hiljaa mielessään miettiä emännän paikkaa. Yläkerran kokolattiamatot ja alakerran lattiat saivat Orvokilta remonttituomion, samoin kylpyhuone on kuulemma uusittava kokonaan. Paul toppuutteli, että eihän niillä niin kiirettä. Pääasia, että hän voi nyt asua lähellä Orvokkia.

Paul on täällä! Hieman jännittyneissä tunnelmissa hörpitään kahvia ja katsotaan televisiota. Orvokki sai äskettäin takan olohuoneeseen ja siinä sopiikin nyt illan tullen polttaa muutama halko tunnelman nimissä ennen kuin Paul palaa yöksi hotelliin. Niin kuin tässä nyt erityisesti mitään lisää tarvittaisiin, taitavat kipinät sinkoilla ilman takkatuliakin. Teppo-koira on hyväksynyt vieraan ja luovuttanut Paulille paikkansa sohvalla.

Orvokki on jo kauan haaveillut tuollaisesta punaisesta nahkatuolista ja nyt Paul toi sellaisen mukanaan Ameriikoista asti! Uuteen tuoliin ei Tepolla olekaan lupa nousta, ettei vahingossa kynsi sitä piloille.

Orvokilla taitaa olla kevättä rinnassa, sen verran tiuhaa on ollut salaperäinen kirjeenvaihto ja punaisin poskin näitä kirjeitä luettu. Pienellä urkkimisella olen saanut selville, että orastavien tunteiden kohde on amerikkalainen Paul ja valokuviakin on jo vaihdettu. Ei voi Orvokkia moittia, komea mies tuo Paul!

Orvokki on laittanut sen verran rahaa säästöön, että sai ostettua television! Sitä onkin nyt katsottu tiiviisti koko ilta.

Orvokki on osoittautunut hyvin eläinrakkaaksi ihmiseksi. Hänelle on tullut Amerikasta saakka kodittomia koiria, jotka ovat Orvokin hellässä hoivassa siihen saakka, kunne löytävät hyvän kodin. Orvokin serkku Edna adoptoi heti Nellin ja Orvokki näyttää lopulta kiintyneen erityisesti valkoiseen länsiylämaanterrieriin, jolle on antanut nimeksi Teppo. Muut koirat ovat vielä kotia vailla.

Orvokki sai isoon taloonsa seuraksi koiran, ihan Ameriikoista saakka! Itse asiassa Orvokilla on tällä hetkellä kaksikin koiraa, mutta tuo etualalla istuva koira on vain hoidossa, kunnes se saa uuden kodin. Koirilla ei ole vielä nimiä. Orvokki miettii kyllä kuumeisesti nimeä omalleen.

Hyväluonteinen, sisäsiisti musta koira ruskeilla merkeillä etsii hyvää kotia kohtuullisella hinnalla!

Ensimmäinen nurkkaus makuuhuoneesta valmiina ja sovittelin lattiaakin paikoilleen. Tapettina on yuzen chiyogami -paperi, jota on tulossa todennäköisesti ensi viikolla lisää Hiekkaoliiviin. Paljon uusia kuoseja! Nythän nuo paperit ovat hetkellisesti kokonaan loppu. Kesken seinän loppuva ratkaisu johtui siitä, että kyseistä paperia oli olemassa vain yksi arkki.

Makuuhuoneen karvamattokuvalattia oli hyväkuntoinen ja minun oli ensin tarkoitus jättää se esille. Se alkoi kuitenkin kaiken uuden rinnalla näyttää liian pliisulta ja on nyt tallessa muovimaton alla. Ruoka-alusesta tehtyä muovimattoa ei ole kiinnitetty millään, listat pitävät sitä paikallaan.

Näiden seinien värisekoituksissa en onnistunut niin hyvin kuin olohuoneen osalta, mutta välttävät kuitenkin. Halusin ikkunaseinän tummemmaksi. Liimasin sängyn seinän puoleiseen päätyyn uudet jalat, koska nehän puuttuivat kokonaan. Peittona on ihan vain näön vuoksi taiteltu servetti. Peilipöydän kulunutta maalia paikkailin kevyesti valkoisella akryylimaalilla. En tiedä, jättäisinkö tuota peilipöytää sittenkään itselleni. Katsotaan nyt.

Puolet yläkerrasta on valmiina!

Takaseinän tapetti on scrapbooking -arkista. Ovellinen seinä on maalattu tapetin sävyn mukaan. Ihan itse sekoitin maalin valkoisesta ja perusväreistä, joten jouduin aivan hämmästymään täsmäävästä lopputuloksesta.

Lautalattia on aito. Laudat sain purkamalla ruokapöytään tarkoitetun bambualusen. Suotuisaa puuta, kun sai saksilla poikki oikeasta kohtaa. Laudat liimasin yksitellen ensin huonekalun mukana tulleella liimalla ja sen loputtua kuumaliimapistoolilla, joka oli itseasiassa parempi tuohon työhön. Lattialistat sain samasta alusesta. Hieman hioin lattiaa liimaamisen jälkeen.

Tasanteen lattia on ohuesta muovialusesta, niin ikään ruokapöytään tarkoitetusta. Näistä hankinnoista kerroinkin jo edellisessä remonttimerkinnässä. Aluseen pystyivät niin sakset kuin tavallinen paperileikkuri, jota sitten käytin. Sai helposti mitattua ja suorat sivut. Sain juuri sopivan palasen, jota ei tarvinnut sen kummemmin millään kiinnittää. Päälle liimasin (seiniin) listat ja pesemäni portaan. Kuumaliimapistoolilla vielä kaide kiinni.

Kuumaliimapistoolissa häiritsee hieman tuo kiiltävä jälki, joka näkyy paikoin listojen alta. Vaan kunhan katto on paikallaan, niitä tuskin enää huomaa.

Tuo yksi seinä jäi nyt valkoiseksi, mutta maalarinteipillä suojaten sen voi myöhemmin maalata, jos siltä tuntuu. Toisaalta se voi antaa vähän valoisuutta, joten katsotaan nyt.

Kun tuossa joulun pyhinä kirkastui jo pidempään mielessä hautunut haave omasta Lundby-talosta ja erityisesti 70-luvun Lundby-kalusteiden keräilystä, olin ihan pistoksissa odottaessani arkea ja ensimmäisen työpäivän päättymistä, jolloin pääsisin penkomaan lähintä kirpputoria.

Oman Lundbyni kanssa kävi niin, että pikkusiskoni rikkoi sen, kun olimme lapsia. Myöhemmin sisko sai itselleen uuden Lundbyn, joka on edelleen tallella. Olin nyt syksyllä sitten innoissani, että minähän otan sen! Siskoni ei kuitenkaan luovu siitä, vaan se on kuulemma varattu hänen Blythe-nukeilleen.

Niinpä siis alkoi oman Lundbyn metsästys. Ehdin pyhinä koluta Lundbyjen perässä ympäri maailmaa. Edullisiakin taloja löytyi, mutta niiden postittaminen Suomeen olisi maksanut monta kertaa enemmän kuin itse talo ja hintaa olisi tullut lähes saman verran kuin uudelle Lundbylle. Etusijalla oli kuitenkin hankkia vanha Lundby, jota pääsee kunnostamaan.

Tänään siis työpäivän päätteeksi puolijuoksua kirpputorille ja siellä oli kuin olikin Lundby! Karussa kunnossa, mutta hintaakin vain 10 €. Taloa oli jossain vaiheessa remontoitu niin sisältä kuin ulkoakin. Jälki näyttää siltä kuin asialla olisi ollut joku perheen pienimmistä ihan itse, mutta minähän halusinkin päästä remonttihommiin! Pahus vain, että takaseinästä on ulkopuolelta maalattu niitä sähköjuttujakin umpeen.


Nyt kiinnostaisi tietää, kuinka vanha tämä talo on. En tiedä näistä oikein mitään, mutta tuoreempi tämä on kuin omani 70-luvulla. Haaveilin samoista pinnoista erityisesti kylpyhuoneessa, johon koen erityistä vetoa. Haluaisin ostaa kaikki eteeni tulevat kylpyhuoneen kalusteet, niissä on joku äärimmäinen nostalgia ja voi olla, että alan kerätä niitä vielä erikseen.