Olin lähdössä asioille, kun törmäsin postinkantajatyttöön alakerrassa hissin oven aukaistessani. Postinkantaja tunnisti minut ja näytti laukkua, joka oli täynnä pieniä paketteja. Yhdessä tuumin takaisin hissiin ja kotiovelle lähetystä purkamaan.

Mikä loistava sattuma! Jos olisin ehtinyt livahtaa, olisi posteljooniparka joutunut kantamaan laatikoita reittinsä loppuun ja minä saanut aarteeni ehkä vasta maanantaina. Kannattaa olla naamatuttu tärkeiden ihmisten kanssa! :D Ja niin ystävällinen posteljooni sitä paitsi muutenkin, että pitäisi oikeastaan tippiä antaa. Jaksaa olla iloinen, vaikka saa päivät pääksytysten kantaa jonkun hullun naisen hankalia laatikoita.